No nyt meinaa kyllä mennä alakulon puolelle. Varmaankin johtuu tuosta pimeydestä ja vesisateesta. Muutaman päivän oli niin mukavaa kun oli lunta maassa, oli paljon valoisampaa ja iloisempaa, mutta eipä sitä sitten kauaa kestänyt. Ei oikein saa otetta mistään, kaikenlaista on kyllä tullut aloitettua, mutta kesken ovat jääneet. Näkökin tässä pimeydessä heikkenee, joten täytyy vähän suurentaa tätä fonttikokoa, ettei tarvitse tihrustella.
Jotain sentään joulun aikaan sain aikaiseksi. Joulupäivänä laiskotellessa iski sellainen olo, niinkuin monesti iskee, että jotain näperreltävää käsille täytyisi saada. Sitten mieleeni pöllähtivät kaapissa pitkään olleet trikootilkut, joille en aikaisemmin ollut käyttöä keksinyt. Kaivoin ne esille ja leikkasin matonkuteiksi, sitten löysin onnekseni sopivan virkkuukoukun ja rupesin virkkaamaan parveketuoleihin pyllynalusia. Parvekkeellamme on ainoastaan kaksi tuolia ja alusia sain tilkuista aikaiseksi kolme, mutta eiköhän tuolle yhdellekin käyttöä löydy. Ainakin tänään, kun lopultakin sain kaivettua kameran esille ja ikuistettua aikaansaannokseni, oli yksi näistä vähällä tuhoutua. Lilli oli saanut sen hampaisiinsa ja onnellisena pureskeli sitä. Ei siihen vielä reikiä ehtinyt tulla, mutta taisi vähän tärkkääntyä kuolasta.
Tarkastellaanpas näitä nyt vähän yksityiskohtaisemmin. Jonkun kerroksen ehkä suurempia saisivat olla, mutta menettelee. Sitä paitsi tulihan kaappiin taas vähän enemmän tilaa. Kyllä näiden päällä kelpaa kesällä istuskella ja lämmitellä auringonpaisteessa.
Parvekkeella kameran kanssa heiluessani tähtäimeen osuivat myös nämä huopakukat, jotka olen tehnyt jo monta vuotta sitten. Aika kesäistä tähän aikaan vuodesta, mutta mukava väriläiskä tähän harmauteen, joten nostin ne parvekkeen pöydälle, että näkyvät sisällekin sälekaihtimien ollessa auki.
Parvekkeella seuranani oli, kappas vaan, rakas ystäväni Lilli:
Kommentit