No niin, ei kuin toimeksi. Jonkin aikaa olen jo miettinyt, että oma blogi olis kiva, mutta kun en ole saanut aikaiseksi ja jotenkaan ei ole ollut mukamas aikaa paneutua asiaan. Mutta nyt, kun olen vuorotteluvapaalla ja tuota aikaa jonkin verran on (vaikka välillä tuntuu, että nyt se aika vasta nopeasti meneekin, kun on kaikkea kivaa tekemistä), niin käännyin hyvän ystäväni puoleen, joka uhrasi kallisarvoista aikaansa ja tietotaitoaan ja neuvoi minua näissä asioissa (KIITOS!), kun itseluottamukseni ei riittänyt, ja tässä sitä nyt ollaan. Vielä täytyy lapsukaisilta vähän kysäistä neuvoa, että saan tänne joitain kuviakin siirrettyä, kun meidän perheessä aina joku muu on hoitanut nekin asiat.

Vuorotteluvapaalle jäin tuossa heinäkuun puolessavälissä ja nyt vasta oikeastaan alan ymmärtää, ettei työmaalle tarvitse vähään aikaan mennä. Aika hieno tunne! Puikot kilisee ja saippua ja vesi lentelee, nyt kun olen päässyt vauhtiin. Työväenopiston posliininmaalauskurssilla ja tilkkutyökurssilla olen ehtinyt jonkin kerran käydä ja taas kerran olen ihan koukussa. Posliininmaalausta nyt olen joitakin vuosia aikaisemminkin harrastanut, mutta tilkkutyöt ovat uusi aluevaltaus. Aivan ihanaa! Yhtään työtä en vielä ole saanut valmiiksi, mutta odotan innolla tiistaiaamua, että pääsen jatkamaan. Kotona en vielä sitä lajia voi oikein harrastaa, kun ei ole tarvittavia välineitä. Ajattelin ensin katsella hetken aikaa ja sitten vasta lähteä ostoksille. Maltti on valttia, vai miten sitä sanotaan. Vuosien varrella kun on noita kaiken maailman välineitä ja tarvikkeita kertynyt kaapit täyteen. Löytyy öljyvärejä, posliininmaalaustarvikkeita, kankaita,  lankoja ja huovutusvillaa erinäiset kokoelmat.

Tällä hetkellä työn alla on ihanan vihreät villasukat. Juuri äsken sain ensimmäisen sukan kantapään tehtyä ja ei kun jatkamaan...